Uuden-Seelannin maorit

Polynesialaisia maoreja saapui Uuteen Seelantiin 800-1300-luvuilla. He saapuivat kaksirunkoisilla veneillä, ja harjoittivat keräilyä, kalastusta, metsästystä ja puutarhaviljelyä. Maoreille maa oli pyhä ja edusti yhteyttä esi-isiin. Aikakäsitys oli syklinen eli jaksollinen aikakäsitys ja animistinen eli luonnonuskontoon perustuva maailmankuva. Maoreille on tärkeää heimo ja sukulaissuhteet.


Ihonsa maorit koristelivat tatuoinneilla, joita he hakkasivat veitsellä puunuijan avulla ihoon. Naiset ottivat yleisimmin tatuointeja huuliin ja leukaan, miehet taas pakaroihin ja kasvoihin. Tatuoinnit olivat osa aikuistumiseen liittyvää siirtymärittiä ja kuvasivat yksilön asemaa yhteisössä. Alimpaan sosiaaliseen ryhmään kuuluivat tatuoidottomat. http://www.hs.fi/sunnuntai/a1388205418800




Brittien rantautuessa Uuteen Seelantiin sai kristinusko myös kannatusta maorien keskuudessa, se ei kuitenkaan korvannut perinteistä uskontoa. 1800-luvulla britit sopivat maorien kanssa sopimuksen, jonka mukaan maorit olivat brittien alamaisuudessa, mutta saivat omistusoikeuden maihins, metsiinsä ja kalastusalueisiinsa. Britit eivät kuitenkaan pitäneet sopimuksesta kiinni, mikä johti kiistoihin. Yhä tänä päivänä maanomistus ja korvausvaatimukset ovat tärkeimpiä maorien poliittisia kysymyksiä Uudessa Seelannissa.

Kun britit saapuivat, maoreja oli noin 250 000, heimosodat ja tarttuvat taudit verottivat kuitenkin maoreja, ja tultaessa 1900-luvulle heitä oli jäljellä enään 40 000. Maorit ovat kärsineet monista ongelmista. Esimerkiksi alkoholismi, työttömyys ja rikollisuus ovat olleet maorien ongelmana, myös poliisin ja oikeuslaitoksen rasistinen toiminta ovat olleet ongelmana. Tänä päivänä maoreja on noin 500 000, ja he taistelevat kulttuurin säilymisensä puolesta.

Lähteet: uutinen ja oppikirja (linkki 6)