Yhden lapsen politiikka ja Xinranin Kiinan kadotetut tyttäret

IYhden lapsen politiikka on Kiinan kansantasavallan nykyinen syntyvyyden säännöstelypolitiikka, minkä tarjoitus on hillitä väestön kasvua. Käytäntö otettiin käyttöön vuonna 1979, sillä muut väestöpolitiikan säännöstelykeinot toimivat liian hitaasti. Syy tähän äärinmäiseen käytäntöön oli väestönkasvu yli 400:lla miljoonalla alle 30- vuodessa.



Politiikan perusajatuksena, oli että pariskunnille saisi syntyä kaupunkilaisiin perheisiin vain yksi lapsi. Maaseudulle lakia höllennettiin, niin että pariskunnilla pystyi olemaan kaksi lasta, kuitenkin ensimmäisen ja toisen lapsen ikävälin piti olla 3-4 vuotta. Vähemmistökansalaiset saivat hankkia kaksi lasta kaupunkiin, ja maaseudulla kaksi tai enintään neljä lasta.

1990-luvulla vielä tehtiin muutos lakiin, siten että pariskunnat saisivat hankkia kaksi lasta, mikäli he molemmat olivat ainoita lapsia. Naimattomat naiset eivät edelleenkään voineet kuitenkaan hankkia lapsia. Marraskuussa 2013 lakia muutettiin vielä siten, että pariskunnat, joista toinen on ainoa lapsi, saivat hankkia kaksi lasta.



Rangaistukset perheille, jotka eivät noudata kommunistipuolueen syntyvyyssäännöstelyä ovat kovia. Lapset eivät ole oikeutettuja yhteiskunnan ylläpitämään koulunkäyntiin ja lastentarhoihin. Aikuisiällä he eivät saa töitä tai sosiaaliapua. Ylimääräiset lapset rekistöröidään "sosiaalisella ylläpitomaksulla", kaupungissa summa on 150 000 yuania (15000 euroa) ja maaseudulla matalimmillaan 7000 yania. Ainoa ongelma on, että lakia ei valvota ja käytäntö on jätetty paikallisviranomisten hoidettavaksi, niinpä käytäntö vaihtelee eri puolilla maata suuresti. Pahimmillaan käytäntö on pakottanut tekemään sterilisaatioita ja abortteja.
 

Kiinan kansantasavallan syntyvyydensäännöstelypolitiikka, on johtanut siihen, että poikalapset eivät löydä aikuisiällä puolisoa, sillä tyttölapset ovat eliminoitu jo vauvoina pois.

Kiinalaisen radiotoimittaja/kirjailijan Xinranin kirja Kiinan kadotetut tyttäret kertoo kymmenen eri äidin tarinan, kuinka he joutuivat luopumaan tyttövauvoistaan. Hylkäämisiä tehtiin pakahduttamalla juuri syntynyt vauva, jättämällä tienposkeen tai jättämällä lastenkotiin, joihin hylätyillä vauvoilla, oli mahdollisuus päästä adoptoitaviksi kuitenkin ulkomaille.



Xinran halusi kirjoittaa kirjan kaikille niille tyttärille, jotka ovat kadonneet ulkomaille tai selvinneet hengissä Kiinassa, jotka ehkä miettivät syitä heidän hylkäämisiinsä. Kirja kertoo kaikille näille hylätyille tyttärille sekä muulle maailmalle, että kiinalainen äiti ei ole tunteeton nainen, vaan olosuhteiden pakosta joutuneet tekemään kamalia ratkaisuja, hylätä omia lapsiaan. Esimerkiksi kirjan yhdessä luvussa kerrotaan, miten maalla asuvien viljan saanti määrä lasketaan perheen väkiluvun mukaan, eikä tyttölasta lasketa ihmiseksi.



Kiinassa on tapana pitää syvimmät tunteet itsellään, ja kirja onkin antanut täten puheenvuoron hiljaa kärsinneille äiteille, jotka ajattelevat kyllä hylättyjä lapsiaan, vaikkeivat niistä puhukkaan. Tämän todistavat esimerkiksi Kiinan suuret naisten itsemurhaluvut. 

Lähteet: Wikipedia ja Kiinan kadotetut tyttäret- kirja.